Uskonto voi motivoida niin uhrautuvaa auttamista kuin silmitöntä väkivaltaakin. Se voi pitää koossa kansakuntia ja perheitä – tai hajottaa niitä. Uskonnosta etsitään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin, joiden äärellä myös uskonnoton ihminen saattaa kokea olevansa ”henkinen”.
Uskonto mielessä tarkastelee uskontoa alueena, johon sisältyy monia psykologisesti kiinnostavia ilmiöitä. Psykologisia lähestymistapoja sovelletaan niin suuriin maailmanuskontoihin, uskontoihin sitoutumattomaan henkisyyteen kuin uskonnottomuuteenkin. Teoksessa pohditaan esimerkiksi, miten uskonto kytkeytyy hyvinvointiin ja millaisia katsomustyyppejä nuorilla on eri puolilla maailmaa. Liittyykö ateismi vahvempaan vai vähäisempään kuolemanpelkoon, ja miksi ihmisten käsitykset Jumalasta ovat juuri tietynlaisia?
Uskonnon ja henkisyyden psykologinen tutkimus Suomessa on vireää, mutta sitä ei ole aiemmin koottu yksiin kansiin. Uusimpien löydöksien lisäksi teos esittelee alan suomalaisen nykytutkimuksen koulukuntia ja teorioita.