Kirja käsittelee kuljettajaopetusta 1900-luvun alusta 1930-luvun lopulle, kun autokoulun käyminen oli tullut pakolliseksi ajoluvan saannin edellytykseksi koko maassa. Minkälaisilla edellytyksillä ja valmiuksilla autoja ryhdyttiin maassamme ajamaan. Miten lainsäädäntö kehittyi ja muuttuiko se siirryttäessä kunnallisista järjestyssäännöistä yhtenäiseen valtiolliseen lainsäädäntöön. Miten opetuksen sisällöt kehittyivät, ja miten keskusjohtoisesti annetut määräykset omaksuttiin käytännössä. Ongelmiakin syntyi ajokortin saamisessa, kenelle ja miten ne ratkaistiin. Tarkastelunäkökulma on historiallis-kansatieteellinen.